Kissan diabetes

KissaWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

ELT Suvi Pohjola-Stenroos Felina Kissaklinkka

Sisällysluettelo

Mikä

Sokeritauti eli diabetes mellitus on vanhemman kissan yleinen aineenvaihduntasairaus. Erityisesti diabetes mellitusta tavataan vanhemmilla, kastroiduilla, ylipainoisilla kolleilla. Geneettistä alttiutta on todettu tutkimuksin mm. Australiassa ja Uudessa Seelanissa burmarotuisissa kissoissa.

Diabetes mellitus on seurausta haiman tuottaman insuliinin joko absoluutisesta tai suhteellisesta vähenemisestä. Haima on pieni aineenvaihdunnan ja ruoansulatuksen kannalta keskeinen elin vatsaontelossa mahalaukun ja maksan lähellä, ja on kiinnittynyt ohutsuolen mutkaan. Haiman erikoistuneet B-solut tuottavat insuliinia, joka verenkierron välityksellä pääsee kaikkialle elimistöön ja huolehti verensokerin eli glukoosin pääsystä kudoksiin solujen energian lähteeksi. Insuliini myös stimuloi erilaisten aminohappojen, kalvoissa olevien aminohappojen, kaliumin ja magnesiumin pääsyä soluihin. Diabeetikolla insuliinin puutteessa sokeria eli glukoosia ei siirry soluihin, vaan sokeri kerääntyy vereen ja erittyy munuaisten kautta virtsaan. Muuttunut solun sokeriaineenvaihdunta johtaa elimistön rasva- ja valkuaisvarastojen hyväksikäyttöön energian lähteinä, laihtumiseen ja toksisten aineenvaihduntatuotteiden syntymiseen.

Oireet

Diabetesta sairastavan kissan oireita ovat lisääntynyt juominen, lisääntynyt virtsaaminen, ruokahalun muutokset, aluksi mahdollisesti lihominen ja myöhemmin laihtuminen, mahdollisesti hengityksessä asetonin haju ja silmämuutoksena joskus myös harmaakaihi. Usein todetaan myös hermotushäiriöitä, etenkin asentomuutoksia takaraajoissa.

Diagnoosi

Diabetes diagnosoidaan veri- ja virtsakokein. Diabetespotilaalla on paastoverensokeri noussut, ja samanaikaisesti virtsassa on sokeria.

Hoito

Diabetestä hoidetaan tehokkaimmin insuliinipistoksin ja ruokinnan avulla. Diabeteksen hoidon tarkoituksena on turvata kudosten normaali energiansaanti. Optimaalisen ruokavalion tarkoituksena on turvata oikeiden ravintoaineiden saanti haimaa rasittamatta ja täten insuliinin tasainen pitoisuus samoin kuin mahdollisesta ylipainosta eroon pääsy. Kissoilla optimaalinen diabeetikon ruokavalio on päivittäin samanlainen, sisältää runsaasti proteiinia ja rasvaa ja vain vähän hiilihydraatteja. Suositeltavin ruoka on nk. pehmyt- eli purkkimuona, jos kissa sen hyväksyy. Diabeetikolle suunniteltuja valmisruokavalioita suositellaan käytettäväksi, ja niitä on saatavana eläinlääkäriasemilta ja lääkemääräyksellä apteekista. Ruokaansa kissa voi halutessaan syödä pitkin päivää, ruokaaikoja ei ole tarpeellista noudataa. Tärkeää on kuitenkin päivittäinen vakiomäärä ja vakiolaatu.

Insuliinipistos annetaan yleensä 2 kertaa päivässä. Kissoilla etenkin insuliinin aineenvaihdunta elimistössä on niin nopeaa, että kaksi kertaa vrk:ssa annostelu on välttämätöntä, usein joudutaan myös valitsemaan mahdollisimman pitkäkestoinen insuliini käytettäväksi. Synteettinen Lantus-insuliini on kirjoittajan nykyisin yleisimmin käyttämä valmiste kissan diabeteksen hoidossa.

Yleisimmin insuliinin annostus hoidon alussa aloitetaan nostaen annosta vähitellen viikon periodeissa juomisen määrää ja kissan kuntoa seuraten. Viikottaiset kontrollikäynnit hoidon alussa klinikalla ovat tarpeen annoksen säätämiseksi. Useimmiten sopiva annostus ja tilan stabiloituminen vievät muutaman viikon, ja annostus on sen jälkeen päivittäin kotona sama.

Klinikalla tehdään tarvittaessa hoidon seurannassa nk. 12 tunnin sokerikäyriä, joiden tarkoituksena on tutkia käytetyn insuliinin metaboliaa kissan elimistössä. Käyrä kertoo sokerin tason kunakin tutkimusajakohtana ja antaa mahdollisuuden insuliiniannoksen tarkempaan säätämiseen. Hoidon seurannassa voidaan käyttää myös nk. fruktosamiinitestiä. Testi kertoo edeltävän 2–3 viikon veren glukoositason, ja tulos on käyttökelpoinen yhdessä kliinisen tilan tietojen kanssa insuliiniannoksen suunnittelussa. Fruktosamiinitesti ja sokerikäyrä yhdessä antavat hoidon täsmentämiseen riittävät tiedot insuliiniannosta muutettaessa.

Kotona kissan voinnista pidetään päiväkirjaa, johon kirjataan muistiin yleinen olemus, syöty ruokamäärä ja juomisen määrä. Kissan painoa seurataan punnitsemalla se kerran viikossa, eikä kissaa saa päästää lihomaan. Mikäli juominen lisääntyy tai ilmenee muita oireita, olisi hyvä tarkistaa veren sokeri ja mahdollisesti virtsan sokeri, ottaa yhteyttä hoitavaan eläinlääkäriin ja mahdollisesti sopia vastaanottokäynnistä tai korjata insuliiniannosta yhteistyössä hoitavan eläinlääkärin kanssa.

Kotona voidaan kissan verensokeria seurata korvalehdestä tai polkuanturasta otettavalla verikokeella. Klinikalla opetetaan näyttenottotekniikka ja neuvotaan sopivimmat apuvälineet. Virtsanäytteen tutkimuksia kotona tehtäessä on havaittu sokerin vaihtelevan voimakkaasti riippuen näytteenoton ajankohdasta ja juomisesta, joten niitä ei tule käyttää insuliinin annoksen säätöön.

Insuliinihoidon komplikaationa voidaan joskus tavata yliannostuksen seurauksena veren sokerin liiallinen lasku. Tämä ilmenee poissaolevana käyttäytymisenä, vapinana, heikkoutena ja tajuttomuutena. Tällöin kissalle annetaan HETI 1–2 TEELUSIKALLISTA HUNAJAA TAl SOKERIVETTÄ. ja otetaan yhteyttä eläinlääkäriin. Yliannostus on mahdollista inhimillisen erehdyksen takia (sovi, kuka perheessä antaa insuliinin), kissan jättäessä ruuan väliin jostain syystä tai kissan ollessa toipumassa diabeteksestä tai saadessa turhaan insuliinia.

Kontrollikäynnit eläinlääkärillä

Eläinlääkärintarkastus on suositeltavaa noin kolmen kuukauden välein. Tällöin kissalle tehdään terveystarkastus, tutkitaan veren sokeri, fruktosamiinimääritys ja tarvittaessa munuais- ja maksa-arvot, sekä elektrolyytit. Insuliini annetaan tutkimuspäivänä normaalisti. Diabeteksen riskeihin liittyy myös kohonnut verenpaine. Jos terveystarkastuksessa tai kissan voinnissa on siihen viittaavaa, on hyvä mitata käynnillä myös verenpaine ja tarvittaessa lääkitä sitä. Hoitamaton verenpaine rasittaa erityisesti sydäntä ja silmiä.

Ennaltaehkäisy

Yritä huolehtia, ettei lemmikkisi liho ihannepainostaan. Ihannepainon määrittelyssä auttaa eläinlääkärisi. Aikuisen kissan ylläpitoenergian tarve on noin 60 kcal/kg/ pv. Sisäkissa liikkuu vähän, eikä siis kuluta energiaa paljoa, älä siis pidä ruokaa jatkuvasti tarjolla. Syötä fysiologisesti oikeanlaista ruokaa, muista että kissa on lihansyöjä ja tarvitsee raakaa lihaa. Valitse laadukkaita valmisruokia, joissa on riittäävästi proteiinia ja eläinkunnasta peräisin olevaa rasvaa. Lisää kissasi aktiivisuutta leikittämällä sitä. Ruoankin voi tarjota piilottamalla sen motivointileluun ja antamalla kissan saalistaa päivittäisen ruokansa.

Ennuste

Diabeteksen hoito kestää vaihtelevan ajan, joskus loppuelämän ja vaatii säännöllisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä. Sairaudesta voi parantuakin, etenkin jos diabeteksen on provosoinut ylilihavuus tai lääkeaineiden (kortisoni, progestageenit) haittavaikutusreaktio. Lemmikin keskimääräinen arvioitu elinikä hoidon aloittamisen jälkeen vaihtelee yksilöllisesti, hyvässä tasapainossa oleva diabetes ei lyhennä elinikää. Eri aineistojen mukaan diabeteksestä paranemista tapahtuu 20–80 %:ssa tapauksista.

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
LINKKEJÄ
Työkalut