Kissan suun hoito

KissaWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

SUUT PUHTAAKSI KIIREEN VILKKAAN

Eläinlääket.tohtori Suvi Pohjola-Stenroos Felina kissaklinikka

Lemmikkien suutulehdukset ovat erittäin yleisiä. Niitä tavataan kaiken ikäisillä ja rotuisilla kissoilla ja koirilla, sekä uroksilla että naarailla. Rotukissoista suutulehduksia on eniten persialaisilla ja abessiinialaisilla. Koirilla ikenien tulehdusta aletaan havaita noin vuoden iässä, yleensä pienemmillä roduilla aikaisemmin ja suuremmilla hieman myöhemmin. Ikenien tulehdus kehittyy hoitamattomana helposti myös hampaan tukikudosten tulehdukseksi. Sairaus voi olla itsenäinen, mutta myös sen takaa saattaa olla löydettävissä useita erillisiä syitä.

Suun alueen anatomiasta

Aikuisen kissan purennassa on 30 pysyvää hammasta, koiralla hampaita on 42. Hampaan pääosat ovat näkyvä terä eli kruunu ja juuri. Hampaan kruunua peittää kiille, joka on elimistön kovinta kudosta. Kiilteen alla on hammasluu, se muodostaa hampaan rungon. Hammasluun keskellä kulkee ydinontelo ja juurikanava. Ydin on elävää kudosta, siellä on hermoja ja verisuonia huolehtimassa hampaan ravitsemuksesta.

Hampaan kiinnityskudokset ovat juurien päälle muodostunut sementti, sidekudossäikeet, leukaluu ja ikenet. Ikenet suojelevat hampaan syvempiä kinnityskudoksia. Terve ien on kiinteä, väriltään vaalean punainen ja ympäröi hammasta tiiviisti.

Plakki ja hammaskivi

Lemmikkien ientulehduksen aiheuttaa ravinnosta hampaisiin ja ienrajaan kertyvä ja kiinnittyvä bakteerikerros eli plakki. Kun plakki saa rauhassa kasvaa ienrajassa, alkaa ientulehdus (ientulehdus on käännettävissä oleva muutos). Plakkiin kertyy syljestä ja ientaskunesteestä kalkkisuoloja, ja alkaa hammaskiven muodostus. Hammaskivi työntyy hampaan pintaa pitkin ientaskuun, ja tulehdus tuhoaa siten myös hampaan syvempiä kiinnityskudoksia. Ientasku syvenee, luu alkaa sulaa hampaan ympäriltä, ja hampaan näkyvään osaan saattaa muodostua kiillevaurioita. Hampaan kiinnitys heikkenee, hammas alkaa liikkua ja lopulta irtoaa. Hoitamattomasta ientulehduksesta on siis syntynyt hampaan tukikudoksen tulehdus (jota ei voi kääntää mutta voi pysäyttää hyvällä hoidolla).

Mistä suutulehduksen huomaa

Tulehtunut ien muuttuu reunastaan tummemman punaiseksi ja turvonneeksi, ja se vuotaa herkästi. Omistaja huomaa muutoksen lemmikin syömistavoissa. Ruokailu kestää, pureskele vaikeutuu, ja lemmikki saattaa valikoida syömisekseen vain kaikkea pehmeää. Usein lemmikin hengitys alkaa haista. Yleiskunto alkaa pettää, karva on kiillotonta, ja lemmikki laihtuu. Usein nuorilla, noin 3–7 kk:n ikäisillä kissoila ja koirilla on väliaikainen ientulehdus, joka asettuu, kun pysyvät hampaat ovat puhjenneet.

Mikä tulehduksen aiheuttaa

Vanhemmilla kissoilla ja koirilla ientulehduksen tavallisimpana syynä on hammaskiven kertyminen puutteellisen kotihoidon ja liian pehmeän ravinnon antamisen seurauksena. Sekä koirien että kissojen ravintotottumukset ovat muuttuneet valmisruokien markkinoille tulon myötä, eikä niiden hampaiden kotihoidosta ole riittävästi vielä jaettu tietoa.

Ientulehduksen muita syitä saattavat olla monet muut sairaudet kuten munuaisviat, sokeritauti, leukemiavirus, immunokatovirus, calici- ja herpesvirus, coronavirus, autoimmuunitaudit mm. pemphigus, eosinofiilinen granuloma, suun levyepiteelikasvaimet tai A-vitamiinin liiallinen antaminen. Myös ruoka-aineallergia saattaa ilmetä sitkeänä suutulehduksena.

Suun tilannekartoitus ja toimenpiteet

Ensin tutkitaan potilaan yleiskunto. Tämän jälkeen potilas rauhoitetaan suun alueen tarkempaa tutkimusta varten. Tutkitaan ikenien ja suun limakalvojen tila: mahdolliset haavautumat ja rakkulat, sekä hampaiden liikkuvuus, pinnat ja niiden mahdolliset syöpymät. Hammaskivi poistetaan anestesiassa hampaan näkyviltä pinnoilta ja ientaskuista ja mahdollisesti taskuja madalletaan. Hampaiden pinnat kiilloitetaan hiontapastalla, ja suu huuhdellaan desinfioivalla liuoksella.

Kotihoito

Uutta plakkia alkaa saostua jo noin 1 vrk:n kuluttua hammashoidosta, joten tärkeää on aloittaa kotihoito viimeistään hammashoitoa seuraavana päivänä. Kotihoitona suositellaan hampaiden harjaamista sormiharjalla tai pienellä hammasharjalla ja lemmikille soveltuvalla tahnalla (CET-sarja, eläinlääkäreiltä, eläintarvikeliikkeistä ja apteekeista). Lemmikin tahnan tulee olla syötävää ja vatsan limakalvoja ärsyttämätöntä.

Jos lemmikki vastustaa, voi aluksi vain syöttää sille tahnaa tai harjan korvata vaikka tahnaan kieritetyllä pumpulipuikolla. Yleensä lemmikit sopeutuvat hampaiden harjaamiseen helposti, saattaapa hyvänmakuisesta (kana, mallas, liha-aromi, merenelävien maku) tahnasta tulla niille jopa herkku.

Harjaus tulee tehdä päivittäin. Jos hammaskiven poiston yhteydessä on todettu voimakas infektio hampaan tukikudoksissa, kotihoitona käytetään CHX-tahnaa (klorhexidinglukonaatti) ja joskus myös antibioottikuuria noin 1–4 viikon ajan. Taustalla mahdollisesti olevaa perussairautta tulee myös hoitaa ohjeiden mukaisesti.

Hoitotoimenpiteiden tehokkuuden voi pyytää arvioimaan esimerkiksi vuositarkastusten yhteydessä. Tällöin voi värjäämällä tarkistaa hampaan pinnasta, onko plakki saatu poistetuksi harjaamalla vai olisiko syytä poistaa plakki/hammaskivi yhdessä eläinlääkärin kanssa ja tämän jälkeen aloitettava tehokkaampi harjaaminen. Ihanteellisimmillaan pennusta alkaen päivittäin suoritettu kotihoito pitää plakin ja hammaskiven kertymisen ja ientulehduksen kokonaan kurissa. Kroonisimmissa tapauksissa hammashoitoja voidaan joutua uusimaan jopa noin 3 kk:n välein ja liikkuvia, syöpyneitä hampaita joudutaan poistamaan tulehdustilanteen helpottamiseksi.

Mitä hyötyä on hampaiden harjaamisesta, mitä eroa on lemmikin ja ihmisen hampaiden hoidolla

Hampaiden hoito on tärkeää ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Jos lemmikin suu jätetään hoitamatta, uhkaa ennenaikainen hampaiden menetys, ja suun tulehduksen bakteerit kulkeutuvat koko elimistöön paikallisia infektioita aiheuttamaan (sydän, maksa, munuaiset).

Lemmikin ja ihmisen hampaiden hoidossa ei tulisi olla mitään eroa, harjan ja tahnan tarvitsevat kumpikin. Harjaus päivittäin on ainoa luotettava keino pitää plakki poissa hampaan pinnoilta, joten hammaskiveäkään ei pääse syntymään. Kriittisin alue on ienraja, koska ientasku tulehtuu helpoimmin.


Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
LINKKEJÄ
Työkalut